perjantai 15. kesäkuuta 2012

Turkka Hautala: Kansalliskirja

"On suljettava verhot ja maattava viltin alla. Kahvi painaa lantiossa. Silmät eivät pysy kiinni, ulkoa kantautuu kiljahduksia. Mieleen änkeää kuvia niityllä rientävistä neidoista. On noustava, etsittävä aurinkolasit. Pölyisessä linssissä vilahtavaa naamaa säikähtää: tuoltako on koko talven näyttänyt?" Ensimmäisenä lämpimänä päivänä
Tämän kesän ensimmäisellä kunnon kotimatkalla luin Turkka Hautalan Kansalliskirjan (2012) ja hihittelin melkein ääneen mutta sitten palasin välillä kanteen, jossa on pieni poika - joka voisi olla Hautala lapsena - ja teoksen nimi suurella, Kansalliskirja. Kantta katsoessani aina liikutti hirveästi: tällaisiako me suomalaiset olemme?

Parisivuiset novellit avaavat suomalaista sielunmaisemaa salakavalasti ja vähäeleisesti, mutta silti niistä melkein tunnistaa jonkun tuttunsa, vaikka esimerkiksi HS arvostelussaan muuta antoikin ymmärtää. Kansalliskirjassa vältellään Silloin Tällöin Moikkaajaa lenkkipolulla, pohditaan hyppyrimäen olemusta, opetellaan tuntemaan kiinalainen naapuri, äijäillään, valvotaan kesäsiirtolan yössä ja vaikka mitä muuta.

Hautalan kolmas kirja olisi vielä mainiompi, jos siinä ei olisi ollut muutamaa liian petritammismaista novellia. Tästä huolimatta luetuttaisin Kansalliskirjaa mieluusti etenkin miehenaluilla ja miksei (siis totta kai!) varttuneemmillakin.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

Menomatkalla Lahteen ja hieman Helsinkiinkin lukaisin Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike -romaanin (2012), jos sen nyt romaaniksi haluaa mieltää. Junassa villiä elämää viettävä tyttö yritti kännykkämaratonillaan sabotoida lukurauhaani, mutta koska Kyrö on aika helppoa lukaistavaa, tyttö hävisi minulle helposti. Lukemisen jälkeen on pakko luvata itselleen, että sitä Miniä-kirjaa en enää aio lukea. Ruskeakastikekin on jo vanhan kertausta. Papparaiset - varsinkin jääräpäät - ovat vallan ihania, mutta että kahden kirjan verran samaa ruoanlaittopulmaa, niin on pakko sanoa, että tämä riitti minulle.

Mielensäpahoittaja on kaikesta kertauksesta huolimatta koskettava hahmo, joka seuraa ja kommentoi nykymaailman menoa. Näitä hahmoja varmasti riittää kotomaassa, mutta ei heistä kaikista kirjaa kirjoiteta. Edelliseen Kerjäläiseen ja jänikseen verrattuna Ruskeakastike on aika pliisua luettavaa.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Hietamies ja Kyrö

Pari viikkoa on ollut niin hektistä, ettei ole ehtinyt tehdä muuta kuin leipätyötä. Pikavinkki: Kaksi mukavaa ja nopeaa luettavaa ovat Eve Hietamiehen Tarhapäivä (2012) ja Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis (2011). Ensimmäinen kertoo miehen näkökulmasta - ehkä hieman kliseisesti - millaista on selviä kahden lapsen kanssa arjen pyörityksestä, ja jälkimmäinen on aika hauska veijaritarina romanialaisesta kerjäläisestä, joka päätyy kiertämään Suomea kaverinaan citykani. Tuomas Kyröstä on muuten juttu uusimmassa Imagessa. Samaisen lehden arkistosta voi lukea myös vanhemman jutun vuodelta 2006. Jostain syystä myös lapseni puhelimen taustakuvana pällistelee kirjailija Kyrö. Mitä oikein on tapahtumassa?

Nyt romaanit on kuitenkin vietävä kirjastoon, koska niistä tuli muistutus. Kääk.