sunnuntai 5. elokuuta 2012

Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti

Laiska bloggari bloggaa siten, että lainaa lukemansa romaanin seuraavalle ja sitten vain muistelee, millaisen kirjan lukikaan. Lukemisestakin on pian pari viikkoa, mutta mitäpä tässä selittelemään. 

Anna-Leena Härkösen uusin romaani Onnen tunti kertoo uusioperheestä, josta tulee Vennin ja Luken sijaisperhe. Tuula, päähenkilö, ei voi saada enää lapsia. Menneisyydessä kummittelee huono äitisuhde, mutta hän on työstänyt asiaa. Kymmenvuotias Roope hyväksyy ajatuksen sijaislapsista yllättävän helposti, eikä tatuoija-Harrikaan ole alun kangerrusta enempää vastaan.

Lukiessani Onnen tunnin alkua huikkasin ihan ääneen, että mekin voisimme ruveta sijaisperheeksi. Kun lukeminen eteni, olin vain hiljaa. Ei meistä - minusta ainakaan - sellaiseen olisi. Olisi hirvittävän rankkaa käydä tarvittavat koulutukset, läpäistä seula, että ylipäänsä kelpaa sijaisperheeksi, opetella tuntemaan lapsi, jolla voi olla elettynä jo vaikka minkälaista elämää ja toimia mallikkaasti lapsen omien vanhempien kanssa. Sitten vielä rakastaisi lasta, ja joutuisi ehkä lopulta luopumaan hänestä. Ja miten oman perheen ryhmädynamiikka muuttuisikaan! 

Anna-Leena Härkönen on parhaimmillaan dialogin kirjoittajana. Onnen tunti on nopeaa luettavaa tärkeästä aiheesta, mutta ei tämä mikään Häräntappoase ole. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti