tiistai 6. tammikuuta 2015

Tommi Liimatta: Jeppis

Sorry, Tommi Liimatta. En pystynyt.

Marraskuussa olin aika liekeissä, kun esiinnyit Vaasan kirjafestareilla ja kerroit Jeppiksestä. Olit hauska, ajatuksesi kulkivat linnun lailla ja nostit esille mehivimmät palat Jeppis-romaanistasi. Vai onko se sittenkin omaelämäkerta? Vähän niin kuin Knausgårdin Taisteluni-sarja, jonka kaksi ensimmäistä osaa ovat siivotussa kirjahyllyssäni,  mutta joita en ole vielä lukenut.

Luin Jeppistä sivulle 286 saakka. Joulukuu 1985 loppuu juuri. Siinä pikku-Tommi rakentaa legoja ja kuuntelee heviä. Samaa hän tekee lähes kaikissa muissakin luvuissa sitä ennen, mitä nyt välillä polkee ponilla ja häärää metsässä. Tämä on kaikki niin tuttua minulle, joka olen muutaman vuoden päähenkilöä vanhempi ja kasvanut Kissin julisteita pursuavassa ympäristössä, että annoin itselleni luvan lopettaa lukemisen. Ei auta, että pikku-Tommi on suloinen ja hauska, minä siirryn nyt Taivaslaulun pariin. Epäilen, että sellaista elämää en ole elänyt. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti